Milla on aikuistumisen ja itsenäistymisen kynnykselle jämähtänyt hieman epätasapainoinen nuori nainen. Oman elämän haltuunotto on jäänyt pahasti rempalleen; koulu jäi kesken eikä työnteko kiinnosta. Milla ajelehtii vailla suuntaa, kunnes hän kohtaa Akin, itseään vanhemman yksinhuoltajaisän. Kiehtovalla tavalla salaperäinen Aki näyttääkin aluksi muuttavan Millan haaveet todeksi. Molemmat ripustautuvat pakonomaisesti toisiinsa ja yhteiseen unelmaan. Mutta kaksi heikkoa yhdessä ei välttämättä tee kummastakaan vahvaa. Minä ja Morrison on elokuva rakkaudesta, riippuvuudesta ja itsepetoksesta.
Empä ollut tätä elokuvaa aiemmin nähnyt, vaikka olinkin siitä paljon kuullut. Netistä ei kauheasti positiivista kommenttia löytynyt, vaikka se vuoden parhaan kotimaisen elokuvan aikanaan voittanutkin. Oikeastaan ainut asia joka nosti odotuksiani elokuvasta, oli Samuli Edelmann, yksi kestosuosikeistani suomalaisella elokuvataivaalla. Elokuvaan oli siis saatu hyvät näyttelijät, mutta muuten se toisti samaa kaavaa kuin muutkin suomalaiset tuotokset, tälläistä on nähty aiemminkin; draamaa, hieman huumeita, hellyyttävä lapsi, pieniä tissejä sekä surullinen loppu. Ei tämä nyt aivan niin huono ollut kuin oli arvosteltu, muttei mikään paraskaan. Ansaitsee varmasti uudenkin katselukerran tulevaisuudessa, suomalaisuutensa ansiosta.Minä ja Morrison (2001)
Tyylilaji: Draama
Kesto: 1h 31min
Ohjaus: Lenka Hellstedt
Käsikirjoitus: Katariina Souri, Marko Leino
Pääosissa: Samuli Edelmann, Irina Björklund
2½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti