Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo Aron Ralstonista, jonka käsi jäi kallion ja ison kivenlohkareen väliin hänen kiipeillessään kallioilla. Viisi pitkää päivää hän koetti saada itseään vapaaksi, käyden samalla läpi siihenastista elämäänsä rankkojen hallusinaatioiden kera. Vesi ja ruoka olivat loppuneet, mielenterveyskin pettämässä eikä hengenlähtö ollut kaukana. Ainoa vaihtoehto tuntui piilevän tylsässä linkkuveitsessä, kova tahto jatkaa elämää voitti.
Voi miten monta kehua olenkaan elokuvasta kuullut. Idea kyllä vaikutti mielenkiintoiselta, mutta epäilin suuresti miten tälläisestä asiasta saadaan täysimittainen elokuva. On totta että elokuvan painottuessa yhteen pieneen paikkaan, vaaditaan kaikelta muulta hyvin paljon jotta kiinnostus jaksaisi pysyä yllä. Alkupää kuvattiin komeissa maisemissa, ja Ralstonin jäädessä jumiin mielenkiintoa toi hänen yrityksensä päästä vapaaksi. Siitä edespäin seurailtiinkin sitten vesitilanteen vähenemistä ja Aronin hidasta sekoamista. Hallusinaatiot olivat kerta kerralta hullumpia ja homma karkasi hieman oudoksi. Kieltämättä jossakin välissä Aronin pedatessa omaa kuolemaansa, aloin katsella kelloa sillä loppua kohden elokuva kävi hieman tylsäksi. Loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin oikein koskettava loppu. Omasta mielestäni hieman yliarvostettu elokuva, joka olisi puolen tunnin dokumenttina ollut paljon kiintoisampi.
127 Tuntia (2010)
Tyylilaji: Trilleri, Draama
Kesto: 1h 35min
Ohjaus: Danny Boyle
Käsikirjoitus: Danny Boyle, Simon Beaufoy
Pääosissa: James Franco, Clemence Poesy, Amber Tamblyn
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti