Freddy jatkaa mellastustaan, tälläkertaa uhreina on joukko avuttomia nuoria, sillä kukapa heitä nyt uskoisi? Nuoret joutuvat mielisairaalaan, jonne saapuu ykkösosasta tuttu Nancy, tälläkertaa unitutkijan roolissa. Yhdessä he päättävät taistella vastaan ja kukistaa Freddyn lopullisesti, vaan mitenkäs se onnistuukaan.
Kakkosesta pistettiin paremmaksi aikalailla, vaan alkuperäisen tasolle ei päästä millään. Edelleen ainoana valopilkkuna taivaalla loistaa Englundin suoritukset, muilla näyttelijöillä Langenkamppia (Nancy) lukuunottamatta voikin sitten pyyhkiä lattiaa. Toimintaa sentään piisaa alusta lähtien hyvin, osa tilanteista vain on jo niin nähtyjä. Mielenkiintoisena lisäyksenä elokuvassa valotetaan hieman Freddyn lapsuutta, ja sitä miten tähän on päästy. Loppujenlopuksi Freddyn sielu sai rauhan, eikun ei saanutkaan sikäli seuraavissakin osissa saadaan katsella häntä. Jännää miten ristiriitaisia ajatuksia elokuvat herättävät, tavallaan olisi pitänyt jättää kaikki jatko-osat näkemättä ja tyytyä siihen mitä ensimmäinen elokuva tarjosi, ja tavallaan tekee mieli nähdä lisää. No ei muutakuin seuraavan kimppuun >.
Painajainen Elm Streetillä 3: Unien Soturit (1987)
Tyylilaji: Kauhu
Kesto: 1h 33min
Ohjaus: Chuck Russell
Käsikirjoitus: Wes Craven
Pääosissa: Robert Englund, Patricia Arquette, Heather Langenkamp, Craig Wasson
2½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti