Syrjäisen hotellin liiketoiminnan erikoisuus on, että sen omistaa Judd, läpeensä häiriintynyt sadisti ja murhanhimoinen psykopaatti... Juddilla on nelijalkainen ystävä, lemmikki, joka tarvitsee jatkuvasti ruokaa, tuoretta lihaa. Valtava krokotiili odottaa pahaa-aavistamattomia vieraita, repien ne riekaleiksi, sopivankokoisiksi paloiksi. Rämeen ja uinuvan hotellin rauha rikkoutuu tuskanhuutoihin.
Astetta vanhempaa kauhuilua, ja sen huomasi. Kuvanlaatu varsinkin oli erittäin kehno, eikä muukaan toteutus päätä huimannut. Yhden pisteen Eaten Alive ansaitsee parilla onnistuneella näyttelijäsuoritukselta, Brand onnistuu sadistisena majatalon-isäntänä ja Englundin panos elokuvaan on mainio. Toinen piste napsahtaa tunnelmasta. Tavallaan se puuroinen kuvanlaatu, kauhua lietsovat äänet ja räväkkä värienkäyttö tuo juuri sellaista klassista kauhutunnelmaa jota elokuva tarvitsee. Täytyy myös mainita elokuvan krokotiilistä, on nimittäin hyvä ettei sitä loppujenlopuksi niin paljon näytetty, oli meinaa aika kehnosti toteutettu! Kerran katsottavaa kauhua, ja kyllähän jokaisen elokuvafanin on tälläisetkin teokset katsottava.
Eaten Alive (1977)
Tyylilaji: Kauhu
Kesto: 1h 31min
Ohjaus: Tobe Hooper
Käsikirjoitus: Alvin L. Fast, Kim Henkel, Mardi Rustam
Pääosissa: Neville Brand, Robert Englund, Roberta Collins
2-/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti